"Tuo on aivan ihanan värinen", Jenna totesi nähdessään tummanruskean koiranpennun. Pennun häntä heilui puolelta toiselle ja pennun askeleilla taapertaen se tuli pariskunnan luokse. "No hei, mitäs rontti", Hannu kyykistyi pennun luokse ja sai liikkuvan kasan karvaa syliinsä, nuolemaan miehen poskea vaaleanpunaisella kielellään. "Ei se mikään rontti ole, nortti ihan selvästi. Mun lukioryhmässä yhtä poikaa sanottiin Nortiksi. Oli Nortti ja Vertti. Tää on selvästi Nortti", Jenna korjasi ja kyykistyi itsekkin koiralapsen luokse, silittämään tuon sileää vauvakarvaa. "No sitten se on Nortti. Ja teidän elävä joulunyyttinne, siitä vaan kotiin viemisiksi", koiran kasvattaja ilmestyi kodinhoitohuoneeseen pentujen emän kanssa. Ja niin Nortti sitten päätyi Kaakkilaan, pissasi ensimmäisellä viikolla jokaisen maton ja ulvoi konserttiaan Jennan ja Hannun sängyn vieressä kotiuttamisyönä.

​

Nortti on utelias ja erityisen rohkea, jokaisen koiran ja ihmisen kanssa toimeen tuleva. Päivät pitkät se leikkii ja telmii ja sen suosikkeihin kuuluvat varsinkin kaikenlaiset vinkuvat ja muuten ääntelevät lelut. Leikin ja pitkien lenkkien jälkeen se hyppää sohvalle Jennan ja Hannun väliin ja päätyy lopulta nukkumaan jommankumman syliin. Tai vaihtoehtoisesti syö perheen makkaraleivät sohvapöydältä. Ihmehän se olisi jos tuolle ei ruoka maistuisi!