Riitun kanssa osallistutaan myös kaikenlaisiin muihin kissanristiäisiin ja tapahtumiin;
29. lokakuuta 2016, pikasöpikset Vähäpellossa (5/8)
10. marraskuuta 2016, irtohypytystilaisuus Kuuramaassa
17. lokakuuta 2016
Rautias suomenhevonen kulki kaula pitkällä mun allani, kun yritin myötäillä sen askellusta parhaani mukaan käynnissä. Kotvan kuluttua mä keräilin ohjat ja hieman jännittyneenä, uusi hevonen allani, annoin hellästi pohkeita, saaden tamman nostamaan raviin. Riitun ravi oli reipastahtista ja jouduinkin työskentelemään hetken mun kevennyksen kanssa, ennenkuin sain meidät samaan rytmiin.
"Jos alotetaan jollain ihan perusjutulla. Tehään vaikka niin että kun tullaan päätyihin, hidastetaan käyntiin ja keskelle päätyä pysähdys, pari askelta peruutusta ja siitä suoraan raville", Riitun osaomistaja ja meidän tallinpitäjä Jenna oli lupautunut pitämään mulle pientä tunnintapaista Riitulla näin alkuun - tai no vaatinut mut ensin hoitamaan hevosta ja sitten liikuttamaan, ja tässä sitä oltiin.
Kun mä lähestyin ensimmäistä päätykulmaa, mä annoin pieniä merkkejä ohjilla tamman suuhun. Se heitteli hieman päätään mutta laski kuitenkin ajoissa askellajista toiseen. Pidin Riitun tuntumalla ja suunnilleen puolivälissä pyysin tuota ensin pysähtymään, sitten peruuttamaan. Rautias pysähtyi vastaanpistäen ja sain sillä vaivaisen puolikkaan askeleen peruutusta aikaan.
"Tulkaa tähän päähän ilman peruutusta, valmistelet sen pysähdykseen koittamalla saada käynnistä mahdollisimman hyvän. Tavoitteena on saada Riitu pysähtymään tasasesti kaikilla neljällä jalalla ja tasapaino jaettuna niistä jokaiselle."
Laskin käyntiin jo ennen kulmaa ja käänsin suurehkon voltin, jolla kasasin meitä hieman ravin jälkeen. Sen jälkeen me lähestyttiin pysähtymiskohtaa, pidätin hellästi ja sain tamman pysähtymään jotenkuten.
"Ja muista olla ryhdikkäänä, muista kantaa sun kädet ja et tuijota sitä Riitun niskaa."
Muutaman harjoituskerran jälkeen me alettiin saada meidän pysähdyksestä melko hyvä.
"Jatketaan tätä peruutusjuttua myöhemmin, mut kokeillaan ensin jotain muuta tehtävää. Jos tuut vaikka keskihalkasijalle ja sen alussa nostat laukan, laukkaat halkasijan ja lasket raviin kun käännyt takasin uralle. Ja vuorotellen molempiin suuntiin."
Mä laskeuduin satulaan vähän ennen halkasijaa ja kun olin saanut tamman suoraksi, annoin hellät laukkapohjeet - ja musta tuntu että Riitu oikein syöksähti laukkaan. Hetken sitä sai olla rauhoittelemassa, mutta muuten se toimi kyllä hyvin laukassa, molempiin suuntiin. Muutaman epäonnistuneen (tamma siis pinkaisi matkaan ja kun yritin rauhoittaa, tiputti raville tai heitteli päätään) kerran jälkeen saatiin Riitun kanssa tehtävä sujumaan hyvin, ja olikin pienen käyntituokion aika. Löysäsin ohjastuntumaa ja vaikka tamma venyttikin kaulansa pitkälle, se ei hidastanut tahtiaan, vaan jatkoi eteenpäin samassa reippaassa tahdissa.
Me tehtiin vielä yhtä laukkatehtävää ennenkuin me palattiin alkutunnin tehtävään.
"Otetaan ensin yks pysähtyminen ja toiseen päähän jo peruutukset mukaan. Muista nyt työstää sitä käyntiä ja kantaa ne kädet, vieläkin."
Kun sain Riitun pysähtymään melkein tasajaloin lyhyen sivun puoleen väliin, se riitti Jennalle ja me saatiin ruveta työskentelemään peruutusten parissa.
"Noniin, nyt pysäytä se. Sit kevennät vähän sun istuntaa, että hevosella on kevyempi olo selässä ja sen on rennompi lähteä taaksepäin. Muista pitää silti sun ryhti. Sit pohkeita hellästi ja vähän ohjasta nykäsyä. Just noin, yks ja kaks, ja takasin satulaan että tajuaa että tehtävä on ohi. Taputa kaulalle ja nosta ravi."
Onnistumisen tunteeseen oli hyvä lopettaa ja mä annoin löysät ohjat Riitulle. Me käveltiin muutama kerta kenttää pitkin ohjin, ennenkuin käänsin tamman kaartoon ja tiputtauduin selästä maan kamaralle.
"Sä saat sen yksin hoidettua? Laita kylmät ja tee iltaruoka turpoomaan, annat lämpösten olla jalassa jonkun aikaa ja otat patjat sieltä alta pois, paksut pintelit ja pihalle takasin", Jenna opasti mua ja vastattuani myöntävästi ymmärtäneeni tehtävät, nainen lähti talonsa suuntaan. Nostin kaikessa rauhassa jalustimet ylös ja löysäsin hieman vyötä, ennenkuin jatkoin matkaamme taluttaen tallia kohti.
Riitu veti päänsä alas päästyään karsinaan, ja nuuhki turpeitaan hetken ennen ruokakipolle suuntaamista.
"Ei siellä vielä mitään ole, pöhlä. Mä menen vasta tekemään sun ruokias", totesin tammalle naurahtaen itsekseni, ja irrotin tuon satulavyön. Kiersin toiselle puolelle, nostin vyön satulan päälle ja liu'utin ruskeanahkaisen penkin alas rautiaan selästä. Saatuani myös suitset pois tamman päästä mä vein tavarat karsinan ulkopuolelle, laskin satulatelineen karsinan seinästä ja laitoin istuimen siihen, suitset naulaan roikkumaan ja odottamaan pesua. Kävin riisumassa neidiltä vielä suojat ja suuntasin sitten hakemaan tamman kylmäpussit pakkasesta.
Katsoin rannekellosta ajan kun olin saanut Riitulle kylmät jalkoihin, ja kaiveltuani tamman ovessa roikkuvasta harjapussista pölärin mä siirryin takaisin karsinan puolelle, alkaen harjaamaan neitiä. Tuo silminnäkien nautti vedellessäni sen karvaa hiljalleen, ja hoitotuokio venyikin pitemmäksi kuin olin ajatellut.
Vaihdoin kylmät lämpöpatjoihin ja pinteleihin ja kävin sekoittamassa neidin ruuan valmiiksi. Kannoin sen kannen kanssa Riitun karsinan eteen ja käänsin päälle lapun 'Riitu ilta' - vaikka kukapa täällä kävisi vahingossa sekoittamassa hevosten ruokia. Sen jälkeen nappasin suitset ja satulan käsivarsille ja matkasin kamat käsissäni varustehuoneeseen. Avasin Riitun kaapin ja asetin satulan paikalleen, vetäen vielä satulansuojuksen sen päälle. Kuolainten pesu sujui rutiinilla ja nopeasti ne roikkuivat sievässä paketissa tamman naulassa.
Mulla oli vielä aikaa siihen, että pystyin ottamaan Riitulta patjat, joten kävin siirtämässä Eiran perätarhan tammojen omaan tarhaan. Vuonohevonen kulki rennosti mun vierellä ja pari kertaa vetäisi päätään maahan hamuamaan heinänkorsia. Kun pystytukka oli jätetty tarhaan, mä totesin sille:
"Saat ihan kohta ruokaa ja kaverin, älä luule et mä jättäisin sut tänne Sumpin ja Karrin kanssa."
Ja viimein, työnneltyäni kottikärryillä vielä hevosten päiväheinät tarhojen eteen, pääsin riisumaan Riitulta patjat ja käärimään jalkoihin vain pintelit. Pujotin sen päähän vielä tummansinisen, pehmusteilla olevan riimun ja Riitu lähtikin mielellään liikkeelle.
"Noniin sinne vaan, kyllä ne heinät tulee perässä", mä käänsin Riitun tarhaan ja suljin portin. Jätin riimun roikkumaan tolpalle ja otin sitten toisen heinäannoksistani syliin. Heitin sen Riitun eteen, ja Eiran lähtiessä lähestymään mä vein toisen heinäkasan vähän kauemmaksi aidan viereen. Jaoin vielä ruunille heinät ja jätin sitten hevoset syömään päiväheiniään, lähtien takaisin talliin. Kaipa mä vielä illemmalla tulisin käymään jos nyt lähtisin kotona käymään..
30. lokakuuta 2016, tarinakoulukilpailut Runorannassa
Tehtävänanto: Tässä luokassa musiikki ja asu ratkaisevat! Kerro yhdellä lauseella vain hevosesi lempinimen viimeisellä kirjaimella alkavia sanoja käyttäen, millaisessa asussa astelitte näytille. Linkitä mukaan myös musiikkikappale YouTubesta, jonka tahdissa esiinnyitte. Tuomareiden fiiliksen mukaan joko hauskin tai vakuuttavin suoritus voi voittaa! Osallistumisen yhteydessä ei tarvitse ilmoittaa luokkatasoa.
"Urheilimme uljaasti utooppisteemaisissa univormuissamme & musiikkikappale"
11. marraskuuta 2016, irtohypytystilaisuus Kuuramaassa
Patu lähti Riitun kanssa 10.11.2016 Kuuramaan hevostallille irtohypytystilaisuuteen, joka olikin meidän liinakkomme ensimmäinen kyseinen tilaisuus. Hyppäämistä rakastava tamma tuntui kuitenkin aherruksensa puolesta ansaitsevan hieman vapaamman hyppytuokion, jossa se saisi ottaa myös uusien kavereiden tuoksuja turpaansa - ja eteen sattui juuri tämä hypytystilaisuus, aivan kuin toteutuneena toiveena!
Osallistuessa tilaisuuteen tuli muutamalla virkkeellä kuvailla tunnelmaa ja suoritusta, ja Patricia kuvailikin asioita näin:
"Kuten kaikki varmasti tietävät, Riitu on hulluna hyppäämiseen; sen huomasi myös Kuuramaan irtohypytystilaisuudessa, jossa tamma kaasutteli sen minkä ehti ja silminnäkien nautti esteiden ylittämisestä. Vaalea harja hulmusi ja kaviot rummuttivat kentän pohjahiekkaan, kun Ripa kierros kierrokselta lisäsi vauhtia menoonsa. Vaikka Hattaramorsian saattoi kiihtyä ylinopeuteen ja mukaan mahtui muutamia pukkihyppyjä, se esitteli kuitenkin ylpeästi hyppytyyliään ja sai myös omistajatiimin hymyilemään leveästi."
Tilaisuuden pitäjä Kuuramaasta antoi seuraavanlaista palautetta Ripan suorituksesta:
"tekstiä"
3. marraskuuta 2016
Riitun kanssa käytiin perusryhmän tunnilla torstaina 3. marraskuuta, aiheena oli puomit.
Pipopäinen mies kantaa puomeja kentällä, kun talutan Riitun kaartoon. Puomeja, mikä meinaa esteitä - jännitys tuntuu vatsassa saakka, sillä en ole koskaan ennen hypännyt tammallani.
"Mä en olekkaan tälle ryhmälle vielä opettanut mutta muistatte mut varmaan ensimmäisen tunnin tutustumiskeskusteluista. Mä olen siis Mika, entinen kenttäratsastaja. Siirryin puskaponeiluun vuosia sitten ja hommasin samalla tuon Eiran, sinä siellä selässä - sä olet mun silmätikkuna. No ei vaiskaan, kyllä mä luotan mamman muidenkin käsiin", Mika naurahtaa ja osoittaa leikkisästi etusormellaan Eiran selässä istuvaa ratsastajaa.
"No, se siitä alkuhölinästä, tänään mennään vähän kavaletteja ja ens viikolla mä pidän teille myös tunnin - Jennalla on vähän salasia menoja. Otetaas ohjat ja ravatkaa kevyttä ravia oikeessa kierroksessa, muistakaa kattoo teijän istunta ja kevennys kuntoon ja kantapäät alas!" Mies jatkaa ja siirtyy sitten kentän laidalta takaisin toisen pitkän sivun vierelle kasaamaan kavaletteja. Ripa nostaa ravin helposti ja koittaa kokoajan kaasutella, kuten normaalistikkin. Käännän muutaman voltin korjatakseni välimatkoja, ja maiskutan ratsuuni lisää vauhtia.
"Patu muista ne sun kädet" komento käy ja joudun hiljentämään tamman vauhtia päästäkseni alkuun käsien kannattelussa, joka tuottaa jotenkin sattumalta aina ongelmia. Pääsen kuitenkin nopeasti miehen valvovan silmän alta kun tuo antaa luvan jatkaa normaalisti eteenpäin.
Mika pistää meidät kevyeeseen istuntaan ravissa, ja neuvoo, kuinka pidämme tasapainomme. Hän käy tarkkaan läpi kaikkien kevyttä istuntaa ja huomaa, että otan liikaa tukea ohjista. Yritän kaikkeni että saisin käteni rennommiksi, pitäen silti huolta että koko muu vartalo pysyy mukana.
"Eiköhän siirrytä hetkeksi käyntiin ja kuunnellaan seuraavat ohjeet!" Mika lopulta toteaa, ja lasken ratsuni käyntiin. Annan hieman vapaampaa ohjaa mutta pidän kuitenkin hevosen hallinnassani. Hän on kasannut keskihalkaisijalle muutaman toisesta päästä ylhäällä olevan puomin ja pitkille sivuille kavaletit.
"Lähdetään niin että tuolta toisesta päästä lähdette kevyessä istunnassa ravissa puomien yli. Puomien jälkeen nostetaan harjoituslaukka, hypätään kavaletti ja käännetään tuonne kulmaan vielä voltti jonka aikana hiljennetään taas raviin. Ja sitten uudestaan halkaisijalle. Ja jotta ei olis ruuhkaa niin joka toisella kierroksella jatkatte laukassa kavaletin ja voltin jälkeen toiselle pitkälle sivulle, josta tuutte sitten laukassa tai ravissa tänne mun päähän ja jatkatte suoraan kavaletille laukassa. Eli mun kohdalla nostetaan laukka jos tullaan ravissa", Mika latelee pitkät ohjeet meille, ja tehtävä kuulostaa mielestäni ihan mielenkiintoiselta.
Kun pääsen ravissa keskihalkaisijalle, nousen ylös satulasta ja ohjaan hevosen keskelle puomeja. Ratsuni ylittää puomit nostellen jalkojaan korkealle ja kiihdyttäen vauhtiaan malttamattona ja saan nostettua laukan heti puomien jälkeen. Käännös on tiukka ja Riitu kiihdyttää vauhtiaan laukassa kavaletin lähestyessä.
Hetken tehtävää tehtyämme se alkaa sujua - saan Mikalta kehuja yrityksestäni kannatella käsiäni, ja siitä kuinka sain kuin sainkin tammani pidettyä kurissa. Nuo sanat vielä päässäni unohdan keskittyä laukkakavalettiin ja Ripa yrittääkin ryöstää todettuaan tilaisuutensa koittaneen. Hevonen lipsahtaa käsistäni ja kiihdyttää laukkaansa - saan sen kuitenkin nopeasti kuriin. Loppupeleissä päädymme seisomaan pylly keskustaan päin, turpaa kentän nurkassa. Mika ei sano asiaan oikein mitään, käskee keskittymään ja rentoutumaan satulassa.
Otamme hetken käyntiä, kun Mika siirtelee kavaletteja ja rakentaa meille uutta tehtävää. Nopeasti pääsemme kuitenkin jatkamaan. Tällä kertaa ratana on kentänkokoinen kahdeksikko, jolle opettaja on asettanut neljä kavalettia - tavallaan kahdeksikon palleroiden kyljille. On aika kokeilla myös laukanvaihtoa.
Ratsastamme kahdeksikkoa ja pääsen radalle toisen hevosen ja tämän ratsastajan kanssa. Hevonen on reippaalla päällä ja se mulkoilee kavaletteja ja väistelee pohjetta, joten ratsukko päätyy ylittämään kavaletteja reunoilta. Minulla ja Ripalla kohtalaisesti - tamma loikkii huimia loikkia kavalettien yli ja koittaa ryöstää uudestaan. Pääsemme suurimmaksi osaksi kavalettien yli sopivassa tempossa ja keskeltä, mutta Riitun into hypätä meinasi koitua melkein kohtaloksemme meidän kaahaillessa kahdeksikolla.
Kavalettitehtävän jälkeen otamme vielä ravia kevyessä istunnassa (halleluja jaloille), ja laskemme lopulta käyntiin pitkille ohjille.
Millainen fiilis sinulla oli ennen tuntia? Entä tunnin aikana ja sen jälkeen?
Tuntia ennen jännitti tietenkin, sillä en osannut ollenkaan odottaa, millainen tuo on esteillä - tottakai olen kuullut juttua sen hyppytaidoista ja nähnytkin, mutta kun omakätistä kokemusta ei vielä ollut. Tunnin aikana sai toden teolla etsiä jarruja, vaikka tottakai Riitun into hypätä tarttui jotenkin myös minuun. Ihan hyvillä mielin poistuin tunnilta, onhan meillä paljon korjattavaa mutta kyllä jotakin on jo valmiiksi hallussa.
Piditkö tehtävistä - jos et, mikä tökki?
Pidin.