top of page

sukutiedot  kilpailukalenteri  hoito-ohjeet  päiväkirja

Vähäpellon Kuutinpoika eli Nuutti

suomenhevonen, 156cm punarautias ori

syntynyt 6. marraskuuta 2016, 0-vuotias

koulutustasoltaan tällä hetkellä helppo Ö ja 0cm

rekisteröity numerolla VH16-000-0000

ikääntyy satunnaisesti 4-vuotiaaseen asti, täyttää

1 vuoden 30.12.2016

om. Patricia Korpilaakso (Laura VRL-11124)

kasvattanut Vähäpellon Ratsutila

Asuu Kaakkilan hevostilalla Joensuussa

kuvien © luvat on | tämä on virtuaalihevonen

"Voit tänä yönä juosta pois mun silmistä muttet enää pois mun mielestä"

Kuuttipojan siirtäminen meidän nimiimme ei todellakaan ollut mikään suunniteltu juttu. Tarkoituksenamme oli vain käydä ilmoittamassa minut ja Riitu Vähäpellon jouluvalmennuksen jonoon, ja sillä se - emme suunnitelleet joulunyytin hommaamista. Vaikka Jenna oli jo jokin aika sitten tilannut tiluksilleen kaksipaikkaisen siirtotallin mahdollisia uusia hevosystäviä varten, ei isosisko suunnitellut hevosen ostamista millään tasolla - ainakaan puolivuotiaan suomenhevosorin.

 

Muutama pörröpäinen suomenhevoslapsi ulkoili suurikokoisessa hiekkatarhassa, kun VP raahasi meidät hihasta pitäen katsomaan Vähäpellon tämänvuotisia nuoria. Läsipäinen ruunikko piehtaroi märällä maalla elämästään nauttien, tähtipää rautias koitti tehdä tuttavuutta suurikokoiseen tammaan tarhan keskustalla. Varsojen emät nautiskelivat pääosin päiväheinien rippeitä, kun niiden jälkikasvu kulutti juuri ruuasta saamaansa energiaa kirmailemalla ja leikkimällä keskenään. 

"Näistä nuo rautiaat menevät vieroituksen jälkeen myyntiin, katselkaa nyt tarkkaan että alkaa kiinnostaa", VP kannusti meitä aidan vierellä naurahtaen, ja jäimme hetkeksi seuraamaan nuorikkojen leikkiä, erityisesti kiinnittäen huomiota kahteen rautiaanväriseen varsaan.

"Tuo tähtipäinen on vähän sellainen nössykkä, tullut hieman emäänsä. Ujohkon puoleinen mutta kyllä siitä vielä hyvän saa. Läsillinen taas on vähän vekkulimpi tapaus, kohtelias kyllä kuin mikä ja helppo käsitellä mutta silläkin muutama kortti hihassa."

Tottakai nuo kaksi rautiaanväristä varsaa jäivät kutkuttelemaan, ja koko ajomatka kotia päin keskusteltiinkin pörröisistä, rakentavasti ja tulevaisuutta suunnitellen.

"Olisikohan sellainen sitten liian radikaali joululahja? Mitähän se Markokin sanois, jaksaisikohan se hevosen vielä kouluttaa?"

"Se olisi se läsipäinen ehdottomasti, ei me mitään nössykkää."

Eikä mennyt montaa tovia, kun Jenna illalla soitti tallitöiden lomasta Vähäpeltoon, tiedustellen hieman enemmän varsasta. Kun olimme pitkälle yöhön googletelleet Kuutinpojaksi ristityn orivarsan sukutaustoja, Jenna kääriytyi valkeaan fleecevilttiin ja näytti tyytyväisemmältä kuin oli aikoihin näyttänyt - oli tainnut sisko mennä ja rakastua.

bottom of page